Havannankoiran terveydestä

Havannankoiran voidaan sanoa kuuluvan ns. perusterveisiin rotuihin. Alle on kuvattu ongelmat, mitä on 30.6.2024 mennessä ilmoitettu Havannalaiset ry:n terveystietolistalle viisi (5) tapausta tai enemmän (diagrammi 1), sekä Kennelliiton terveyskyselystä 2020 tehdyllä yhteenvedolla saadut tiedot rodun ongelmista (Taulukko 1).

Diagrammi 1: Terveystietolistalle 30.6.2024 mennessä ilmoitetut ongelmat, 5 tai yli ilmoitettua yksilöä.

Diagrammi 1: Terveystietolistalle 30.6.2024 mennessä ilmoitetut ongelmat, 5 tai yli ilmoitettua yksilöä.

Taulukko 1: Kennelliiton terveyskyselyyn marraskuuhun 2020 mennessä ilmoitetut ongelmat. Vastauksia yhteensä 96, määrät ilmoitettu prosentteina vastauksista.

Perinnöllisistä sairauksista ja vioista eritoten kondrodysplasian, silmäsairauksien ja patellaluksaation tiedetään olevan linjoihin kertyneitä ja rodussa laajalle levinneitä. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi erilaisia sairauksia ja vaivoja saattavat aiheuttaa tai pahentaa:

• ympäristötekijät
• luonteen heikkoudet (voimakas arkuus/pelokkuus)
• fyysiset traumat
• oikeanlaisen hoidon puute.

Havannankoiran perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelmassa (PEVISA) vaaditaan, että jalostuksessa käytettävät koirat ovat vähintään vuoden sisällä silmätarkastettuja ja polvien osalta korkeintaan patellaluksaatioastetta 1. Lisäksi Havannalaiset ry:n jalostusohjeessa annetaan kattavat suositukset jalostukseen käytettävien koirien terveyden, luonteen ja ulkomuodon osalta. Jalostusohjeeseen pääset tutustumaan tästä (linkki).Kasvattajat ovat pääasiallisesti noudattaneet jalostustoimikunnan laatimaa jalostusohjetta hyvin.

Virallisissa tutkimuksissa seulottavien sairauksien lisäksi Suomen havannankoirakannassa on todettu useita muitakin sairauksia ja vaivoja, mutta yleensä nämä löydökset ovat olleet määrällisesti harvinaisia. On toisaalta muistettava, että rodun terveydestä on ollut saatavilla erittäin vähän systemaattisesti kartoitettua tai tutkimuksin osoitettua tietoa SKL:n ylläpitämän jalostustietokannan (http://jalostus.kennelliitto.fi/) ulkopuolelta.

Patellaluksaatio

Patellaluksaatiolla tarkoitetaan polvi-nivelen löysyyttä ja polvilumpion sijoiltaanmenoa. Eläinlääkäri voi todeta patellaluksaation koiran polvia käsin tunnustelemalla. Tutkimus tehdään yleensä yli vuoden vanhalle koiralle ja siitä voi saada virallisen lausunnon, mikäli koira on tunnistusmerkitty. Luuston kehityksestä johtuen lopullisen polvituloksen voi saada kolme vuotta täyttänyt koira.

Ei-tapaturmainen patellaluksaatio on perinnöllinen, mutta tarkkaa periytymistapaa ei ole tiedossa. Koska vaiva on perinnöllinen, sen yleisyyteen kannassa voidaan vaikuttaa jalostusvalinnoilla.
Patellaluksaatio on synnynnäinen vaiva ja se luokitellaan Putnamin asteikon mukaan neljään vaikeusasteeseen:

• Lievin luksaation aste (1) on tavallisesti oireeton. Polvilumpio voidaan saada käsin siirtymään ulos telauomasta, mutta se palaa kuitenkin takaisin, kun ote irrotetaan.
• 2-asteisessa luksaatiossa koira voi ravatessaan ontua tai hyppiä kolmen jalan varassa (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan) ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen).
• 3-asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi poissa paikoiltaan
• 4-asteen luksaatiossa sitä ei voida enää käsin palauttaa oikealle paikalleen.

Patellaluksaation aiheuttaman kivun arvioiminen koirasta voi olla vaikeaa. Vakavimmat havannankoirilla virallisissa tutkimuksissa todetut patellaluksaatiot ovat olleet Suomessa astelukua 3. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikeimpien asteiden luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste saattaa olla huono.

Silmäsairaudet

Eläinlääkärien tutkimat havannankoirat ovat pääsääntöisesti olleet terveitä erilaisista silmäsairauksista.
Tutkimuksissa seulottavista silmäsairauksista perinnöllinen harmaakaihi eli HC on kuitenkin aiheuttanut rodun kasvattajille eniten huolenaiheita. HC on todettu tai epäilty periytyväksi yli sadalla rodulla ja useimmissa tapauksissa sen on havaittu periytyvän resessiivisesti. Myös havannankoirarodussa tehtyjen sukupuuanalyysien perusteella se näyttäisi olevan resessiivisesti periytyvä, jolloin sairaan koiran on täytynyt saada sairaudelle altistava alleeli molemmilta vanhemmiltaan.

Perinnöllinen harmaakaihi puhkeaa koiralle useimmiten nuoruudessa tai täysi-ikäisenä ja aiheuttaa joko toisen tai molempien linssien samentumista. Sairauden torjuntaa jalostuksen keinoin vaikeuttaa puhkeamisiän vaihteleminen, jolloin sairastuneella koiralla voi jo olla useita jälkeläisiä ja toisen polven jälkeläisiä. Perinnöllinen harmaakaihi voi johtaa näkökyvyn menetykseen. HC:tä voidaan yrittää korjata silmäleikkauksella, jossa samentuma tai samentunut linssi poistetaan.

HC ei ole sama asia kuin vanhoilla koirilla linssin luonnollisesta tiivistymisestä johtuva linssien samentuminen, joka tulee pitkäikäisissä roduissa ilmi yleensä vasta noin 8-10 vuoden iässä. Muita silmätutkimuksissa seulottavia perinnöllisiä silmäsairauksia ovat:

• PRA
• RD
• PPM
• distichiasis
• PHTVL/PHPV
• lasiaisen rappeuma
• kyynelkanavapuutokset
• luomikietymät entropion ja ektropion.

PRA on etenevä verkkokalvon surkastuma, joka tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. PRA periytyy rodussa vallalla olevan käsityksen mukaisesti autosomaalisesti resessiivisesti. Sairailla yksilöillä näkö heikkenee asteittain verkkokalvorappeuman edetessä ja ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Koirasta tulee täysin sokea rodusta ja yksilöstä riippuen 1-8 vuoden välillä. PRA:han ei ole hoitoa, eikä PRA-sairaita koiria voi käyttää jalostukseen

Retinan dysplasia (RD) eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, joka on todettu tai epäilty perinnölliseksi usealla rodulla. RD-muutokset jaetaan kolmeen luokkaan (MRD, GRD, TRD), mutta on epävarmaa, ovatko ne geneettisesti samoja sairauksia. RD:n lievin muoto on MRD, multifokaali retinan dysplasia, jossa silmän verkkokalvolla on yksittäisiä tai useampia poimuja. Näistä ei ole haittaa koiran näkökyvylle, eikä tilanne etene.

GRD:ssä eli geograafisessa retinan dysplasiassa suurempi alue verkko-kalvosta on epänormaali, surkastuu ajan myötä ja haittaa näkökykyä. TRD:ssä eli totaalisessa retinan dysplasiassa verkkokalvon näkösolukerros on irronnut kokonaan ja silmä on sokea usein jo syntymästä asti. TRD-tapauksia ei ole todettu Suomessa. MRD-tapauksia ei tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta GRD ja TRD -koiria ei suositella käytettävän jalostuksessa.

Distichiasis on monella rodulla jo nuoresta iästä esiintyvä silmävaiva, jossa ylimääräiset ripsikarvat kasvavat normaalin ripsikarvarivin sisäpuolella ja lepäävät sarveiskalvon pinnalla. Ylimääräiset ripset hankaavat usein sarveiskalvoa aiheuttaen ärsytystä ja lisääntynyttä silmävuotoa, pahimmillaan sarveiskalvohaavaumia. Oireilevilta koirilta karvat poistetaan jäädyttämällä, polttamalla tai leikkauksella. Distichiasista pidetään periytyvänä, mutta periytymismallista ei ole varmuutta. Distichiasis on todettu usealla havannankoiralla. Jalostuksessa distichiasis-koiria ei suositella yhdistettävän.

PHTVL/PHPV on synnynnäinen silmävaiva, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei surkastu syntymän jälkeen. Sairaus esiintyy eriasteisena (1-6) vaihdellen merkityksettömistä kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin voimakkaisiin muutoksiin. Vakavimmissa asteissa on korkeampi riski saada myös kaihimuutoksia tai silmän sisäistä verenvuotoa. Roduissa, joissa vaivaa epäillään perinnölliseksi, asteita 2-6 ei yleensä suositella käytettävän jalostukseen.

Muita rodussa todettuja sairauksia

Havannalaiset ry:n tiedot Suomessa esiintyvistä terveysongelmista perustuvat SKL:n jalostustietokantaan ja terveyskyselyn tuloksiin, jäsenistön oma-aloitteisesti jalostustoimikunnalle ilmoittamiin tapauksiin sekä yhdistyksen toimitehtävissä pitkään vaikuttaneiden vanhojen kasvattajien kokemuksiin ja tuntumaan rodun terveydestä.

Tilastoitua ja tutkittua tietoa Suomessa esiintyvistä havannankoirarodun sairauksista on tällä hetkellä niukasti saatavilla ja jalostustoimikunnan tiedossa voidaan olettaa olevan usein vain pieni osa epävirallisesti todetuista tapauksista ja Koiranet-jalostustietojärjestelmän ulkopuolelle jäävistä sairauksista.

Suomesta tiedetään joitain tapauksia lähinnä:

• Legg-Perthestä
• allergiaa ja atopiaa
• epilepsiaa
• nuoreniän sydänvaivoja
• perinnöllistä kuuroutta
• lonkkaniveldysplasiaa
• kilpirauhasen vajaatoimintaa
• kyynärnivelen inkonkruenssia
• välilevytyrää (kondrodystrofia)
• SA-tautia
• hoitoa vaatinutta kondrodypslasiaa
• erilaisia ruuansulatuskanavan ongelmia
• maksashunttia.

Perinnölliset kivesviat, purentaviat, hammaspuutokset, kirsikkasilmä, erilaiset lisääntymiseen liittyvät ongelmat, eturaajojen käyryys ja voimakas silmävuoto ovat olleet edellä mainittuja vaivoja yleisempiä Suomessa.
Muualla maailmassa on tullut esille samoja sairauksia ja terveysongelmia rodussa kuin Suomessa, joskin määrät saattavat hieman vaihdella. Eniten rodun terveydestä on saatavilla tutkimustietoa USA:sta.

Alkuperäisen tekstin kirjoittanut Päivi Sarvikas 2008, tekstiä muokannut 8/2015 Anne Kuusijärvi, 7/2016 Niina Kettunen-Niemi, 7/2024 Susanna Thomander

Voit lukea lisää havannankoirilla todetuista sairauksista sekä terveystutkimustuloksista Jalostuksen tavoiteohjelmasta (JTO) sekä Ilmoitetut terveys- ja käytösongelmat sivulta.

Lisätietoja terveystarkastuksista, rekisteröinneistä ja kasvattajista löydät osoitteista:
www.kennelliitto.fi
jalostus.kennelliitto.fi